Ulkomaan puu

Taskut täynnä siemeniä olen tullut monelta matkalta. Niin viime syksynäkin Japanista. Löysin sieltä neidonhiuspuun (Ginkgo biloba) siemeniä, juuri sopivan kypsinä puun juurelle pudonneina. Nyt minulla on kaksi puunalkua. Kummassakin neljä lehteä ja pituutta 10-15 senttiä. kesäksi ne ovat päässeet ulkoilemaan ruukussa. Kuinkahan pian ne kasvavat liian isoiksi sisälle ja saanko pidettyä ne hengissä siihen asti.

Madeiralle olin varustautunut ottamalla kirjekuorinipun mukaani. Laitoin siemenet lajeittain suljettuun kuoreen, mutta arvatkaas laitoinko kasvien nimet kuoren päälle? Nyt minulla on aika monta tainta joissa lukee "ulkomaanpuu 1"," ulkomaanpuu tai köynnös 2" tyyppisiä nimiä. Jacarandan siemenen tunnistin jo valokuvistakin, mutta monta muuta jäi arvailun varaan. Oleanteri näyttää ihan itseltään jo taimena, mutta mielenkiintoa riittää näitä muita seuratessa.

Siementaimia

Yhtä hidasta on itäminen ja puutarhurin malttamattomuus kasvaa. Onhan nyt jo pinkit, lilat ja valkoiset asterit taimella samoin kiinanritarinkannus, hehkuvarakkaus, tumma ritarinkannus ja punaisia lupiineja. Tuoksuherneitä liottelen ja yritän raapia pintaa rikki. Sama juttu ruusunätkelmällä. Tänään kylvin samettikukka ´French Mars´:in ja Kelloköynnöksen (Cobaea scandens).

Lunta on ihan mahdottomasti ja lumikengilläkin upposin maanrajaan asti. Piti näet käydä kasvihuoneella varmistamassa lumien tippuminen ja samalla vein tynnyrillisen tuhkaa, ja kylvin sen kinosten päälle. Kevätaurinko sitten nopeammin sulattaa niistä kohtaa. Muistan kuinka mummoni aikanaan kylvi tuhkaa omenapuiden juureen. Siihen tupruttikin pihan komeimmat kinokset.

Ketokasveja ja niiden serkkuja

Puna-ailakki Silene dioica

Munkkineilikka Dianthus carthusianorum

Ketoneilikka Dianthus deltoides

Kun kedot ovat häviämässä, haluamme kauneimpia ketokukkia kuitenkin puutarhaan. Ketoneilikka Dianthus deltoides on yksi näistä harvinaistuvista kasveista, vaikka valtateiden varret ovatkin muuttumassa nykyajan kedoiksi. Olen nähnyt maariankämmekkääkin kosteassa valtatien ojassa.

Ketoneilikkaa saa myös joiltakin taimitarhoilta, myös valkoisen muunnoksena. Olen saanut pihaani pulskaneilikkaa Dianthus superbus, kasvattanut siemenestä munkkineilikkaa Dianthus carthusianorum ja harjaneilikkaa Dianthus barbatus ja siirtynyt siitä muihin kohokkikasveihin.

Tienvarsilla kasvava puna-ailakki Silene dioica ja mäkitervakko Lychnis viscaria ovat hyviä puutarhakasveja. Puna-ailakki metsikköön ja rehevälle kedolle ja mäkitervakko Lychnis viscaria kivikkokasviksi tai hiekkakentälle, niinkuin minullatäällä koulun pihalla.

Palleromäkitervakko Lychnis viscaria splendens

Palleromäkitervakko Lychnis viscaria splendens löytyi Isoäidin Kasvit -siemenkaupasta ja kukkinee ensi kesänä. Sitä laitoin pergolan viereen aluskasviksi. Itäneet taimet olivat niin pieniä, että koulin niitä suurennuslasilampun ja pinsettien kanssa. Lehtiruusukkeet kasvoivat jo ensimmäisenä kesänä ja puolikerratun kukan pitäisi yltää 40 cm korkeuteen.

Muista kohokkikasveista hauska on palavarakkaus Lychnis chalcedonica. Se on niin oranssinpunainen, ettei se oikein sopisi kuin torppien pihaan. En ole sitä kuitenkaan raskinut kokonaan hävittää, kun se on ensimmäisiä simenkokeilujani ja kukkii sitkeästi. Lisäksi kasvi ränsistyy kukinnan jälkeen, jolloin katkon varret maanpintaa myöden ja sieltä se vain nousee seuraavana kesänä. Palavarakkaus myös leviää siemenestä, ellet poista kukintoja ennen siementen kypsynmistä.

Hehkuvarakkaus Lychnis x haageana ´Molten Lava´ on uudempi tulokas ja sen lehdistö on tummanpunertava kuten kukkakin. Tätä kylvin viime kesäksi ja sen saatua suosiota tulee taimia nyt lisää. Saa nähdä onko omasta siemenkannasta tuleva taimi emon kaltainen. Minulla kun näitä kohokkeja on pihallani monenlaisia.
Hehkurakkaus, kuten sitä lyhyemmin kutsun on palavaarakkautta matalampi ja tuuheampi.

Palavarakkaus Lychnis chalcedonica.

Minulla tuli jo tuossa ensimmäisessä siemenerässä selvästi sekä lehdeltään että kukaltaan tummempi ja toisaalta vaaleampilehtinen ja kukiltaan oranssimpi versio.

Vielä tähän perheeseen kuuluva Harmaakäenkukka Lychnis coronaria, joka on ainakin alkuun menestynyt hyvin näinkin pohjoisessa. Lehdet ovat harmaanvihreät ja karvaiset kauniina ruusukkeena. Toisena vuonna kasvavat kukkavarret ja aniliininpunaiset kukat. Kasvi ei kestä märkyyttä talvella, mutta lumipeitteen alla on talvehtinut hyvin.

Lychnis x haageana ´Molten Lava´













Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Pergola haaveena

Lopultakin saatiin pergola valmiiksi grillikatoksen päätyyn. Köynnöksiä siis kasvattamaan ja hankkimaan. Yhden Clematis "Multi Bluen" jo siihen istutin, mutta olen epäluuloinen talvenkestävyyden suhteen. Kun taas Lumikärhö "Paul Farges" lähti heti kasvamaan ja kukki kauniisti loppukesän.
Etualalla näkyy ´isopenkin´pääty, jossa tarhavärimintun kukat näkyvät punaisina, lehtoängelmät ja isohirvenjuuri korkeina. Tulikukkaa ja leimuakin siinä taitaa olla.
Taaempana ´muuripenkki´, jossa mm. seppelvarpu, kotkansiipisaniaiset ym. ym. ovat viihtyneet ja kasvaneet monta vuotta. Suurin huoli taitaa tulla siitä, ettei kukkapenkkien ala riitä koskaan.
Viime kesänä laskin, että minulla on kolmisensataa puutarhakasvia tällä pihalla. Olen tallentanut kaikki leikekirjaan, jossa on A3-lehti kutakin kasvia varten. Jokunen on epäonnistunut ja hävinnyt mutta silti näitä kansioita on kertynyt jo yli kymmenen kappaletta.

Puutarha

Harmaakäenkukka etualalla ihastutti talvehtimisellaan. Alkukesän harmaa lehtiruusuke on puhjennut aniliininpunaisiin kukkiin.

2001 kesällä tällä paikalla näkyi pallokenttä, kaistale voikukkaista nurmikkoa ja tietenkin tuo takana oleva koulurakennus. Paljon työn ja ihanan harrastuksen seurauksena näet nyt lammikon, laiturin, kasveja ja portin. Pihasuunnitelmaa en ole paperille piirtänyt, vaikka puistopuutarhurin ammattiin olenkin kouluttautunut. Muut työt ovat täyttäneet työajan ja ehkä juuri siksi puutarha on säilynyt rakkaimpana harrastuksena.

Isokaunosilmä

Lunta sataa, eikä aurinkoa näy, mutta Coreopsis grandiflora, isokaunosilmä on itänyt. Seitsemän pientä lehtiparia näkyy, enkä odottele enempää vaan siirrän ne pikkupotteihin. Tulkoot loput esiin jos ovat tullakseen. Jätän kylvöksen vielä muovin alle.

Hyvin pieniä taimia laitan useamman pottiinsa, ettei taimen vedenkulutuskyky joudu liian koville. Heti kun vähän kasvavat, siirrän kunkin erilleen. Paikka eteläikkunalla ja loisteputki päälle päivää pidentämään. Näin pitäisi taimikasvatuksen täällä susirajallakin onnistua.

On mielenkiintoista nähdä, talvehtivatko viime kevään isokaunosilmän taimet. Tämä taitaa vaatia aika lämpimän paikan.

Myös kesäkullerossa näkyy taimia. Nämä taitavat olla niitä hankalia siemeniä, jotka jäävät hiippalakiksi sirkkalehtien päähän. Sumuttelen ja odotan että selviytyisivät lakistaan.

Siirsin pari kuutiota lunta seinustalta, että pellettilasti päästään purkamaan kellarin ikkunasta sisään. Toivottavasti pellettiauto ehtii ennen katolta putoavaa lunta. Se on sitten kovaa ja painavaa, eikä ilman traktorivoimaa siirry.

Lempikukkani

Keväinen ja sininen lemmikkien heimoon kuuluva kevätkaihonkukka (Omphalodes verna), on kaikkein ihanin perennoistani. Että sen lehtimatto leviää tasaisesti ja tiiviisti - ei kuitenkaan liian nopeasti ja hyökkäävästi, ja aikaisin keväällä täyttyy sinisistä kukista. Kukkiikin aika pitkään. Kaihonkukka viihtyy pensaiden alla ja isompien perennojen väleissä, reunuskasvina ja havujen seuralaisen. Sitä on helppo lisätä itsekseen juurtuvista rönsyruusukkeista.

Kovalevyn jymähdys vei kaikki kasvikuvani, mutta heti kesän alussa laitan niitä näkyviin myös tästä kukasta.